Sä tiedät sen kyllä, muttet myönnä.

Voisin sanoo sen sulle päin naamaa, tai oon sanonutki.

Mun tekee vaan mieli huutaa, raivota, tehdä jotain et saan sut ymmärtään.

Ymmärtään kuinka paljon mä oikeesti rakastan Sua, ja kuinka paljon muhun sattuu.

Kukaan ei ehkä voi ymmärtää tätä tuskaa, en mä edes ite ymmärrä.

Voisin palata ajassa taakse päin ja kumota kaiken, jos vaan pystyisin.

Mut en pysty. 

Mitä tahansa mä teen, en vaan pysty tappaan mun tunteita sua kohtaan.

En vaikka kuinka haluaisin.

Ehkä mä en vaan haluu tarpeeks. En tiiä.

Mä vaa toivoisin kaiken muuttuvan.

Ettei mun tarvii kärsiä. 

Ettei sun tarvii kärsiä.

Mä oon tottunu kipuun jo, mut en halua että sä totut siihen.

Ei se tee kenellekään hyvää.

Mulla on hyvä olla silloin vasta kun voin olla varma et sulla on kaikki hyvin.

Mä vaan toivon, toivon niin helvetisti.

Keskellä tekosyiden, tiesit kyllä sen
Et oisin tuonut sulle kuun tähtineen
No kai sulla nyt sitten on hyvä olla
Jatkan töitäni rakkauden romuttamolla
Enkä tiedä enää unelmistani mitään
Jokainen sanasi on puukosta selkään
Oisit vaan sanonut ettet haluu olla kanssani
Turhaa sä leikit rakkaudellani