Istun taas laiturilla katselemassa hiljalleen laskeutuvaa, punertavaa auringonlaskua. Se on jotain niin uskomattoman kaunista. Kaikkialla on niin hiljaista. Silloin voi uskotella itselleen kaiken olevan täydellisesti. Tosiasiassa mikään ei ole edes hyvin, saatika sitten täydellisesti. Laitan kuulokkeet korville ja musiikin täysille. Se lievittää Tuskaa. Sitä sanoinkuvaamatonta Tuskaa joka repii kaiken palasiksi sisimmässäni.
Tuijotan auringonlaskua ja kyynel vierähtää poskelleni. Rannalle tulee pari vanhempaa rouvaa Yöuinnille. En jaksa välittää. Kuvittelen kaiken olevan hyvin, vaikka tosiasiassa muhun sattuu. Tiedän jotain puuttuvan, tajuan että olen täällä aina yksin. Sinä puutut. Sinä puutut siitä, mun viereltä nyt. Sä puutut mun elämästä. Jos jotain, niin enemmän kun mitään, mä toivoisin Sinun olevan siinä vierellä nyt. Mutta Sä et ole. Uusi kyynel vierähtää taas poskelleni. Huomaan kahden uimarin lähteneen. Hyvä. Katselen edelleen auringonlaskua. Se on lumonnut minut. Ajattelen Sua.
Tunnen laiturin alkavan heilahdella. Joku käveli siinä. Otin toisen kuulokkeen pois ja kuuntelin. Joku istui viereeni. Sinä. Et sanonut sanaakaa, istuit vaan hiljaa viereeni. Otin kuulokkeet pois korvistani, ja katsoin Sinuun. En ollenkaan ymmärtänyt miten Sä olit yhtäkkiä siinä. Sun pitäis olla kaukana täältä. En kuitenkaan kysynyt mitään. Katsoit mua pitkään, noilla hieman surullisilla, mutta kirkkailla silmillä. Katsoin takaisin. Ne silmät lumosi minut. Katsoimme pitkään toisiimme, emmekä sanoneet sanaakaan. Sitten käänsin katseeni takaisin auringonlaskun punertaviin säteisiin. Painoit pääsi mun olkapäätä vasten ja otit kädestäni kiinni. Sydämeni jyskytti. Vilkaisin sinua nopeasti, olit niin uskomattoman kaunis.
Nostit katseesi takaisin muhun. Tunsin katseesi porautuvan ohimooni. Nostit kätesi ja otit kiinni leuastani. Käänsit varovasti päätäni, kasvot isteäsi vasten. Annoit pienen hellän suudelman huulilleni. Sydämeni jyskytti liian kovaa, tuntui kuin se olisi kohta hypännyt rinnastani läpi. Päästit irti ja katsoit taas suoraan silmiini. En voinut käsittää sitä tunnetta. Nyt jos koskaan, olisin halunnut sanoa jotain, Mutta en tiennyt mitä. Minun ei tarvinnut sanoa mitään, me molemmat tiesimme sen. Laskit pääsi takaisin olkapäätäni vasten ja lausuit ne kolme pientä sanaa jotka merkitsivät minulle enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Katsoin sinuun, annoin pienen hellän pusun päälaellesi ja vastasin sinulle:
"Minäkin Rakastan Sinua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti